Norsuja, norsuja, norsuja..ja pikkasen ayurvedaa - matkakertomuksen 3. päivä

Maanantai, päivä  3

Aamusella starttasimme Kandysta paluumatkalle ruhtinaallisen myöhään eli vasta klo 7.30…verrattuna siis aiempien aamujen herätyksiin. Minua eivät hetkittäin lyhyehköt yöunet tai varhaiset herätykset häirinneet tippaakaan, koska olin niin fiiliksissä kaikesta näkemästäni. Hotellin pihapuun apinat ryökäleet olivat aamu-unisempia, enkä onnistunut näkemään niitä enää ennen lähtöämme yhtään. Enkä saamaan yhtään valokuvaa. Ja kyllä, kuvia olen puhelimellani napsinut vaikka millä mitalla ympäriinsä, mutta kun en kirveelläkään (tai sitä en tosin ole vielä kokeillut) saa niitä nyt siirrettyä kunnialla koneelle ja siitä eteenpäin. Mutta jossain vaiheessa tulee sitten enemmän kerralla.

Päivän pääkohde oli norsujen orpokoti. Se oli tuon vuoristossa tekemäni junamatkan ohella toinen niistä jutuista, joita olin ennakkoon ehdottomasti suunnitellut haluavani täällä nähdä. Orpokotiin siis päätyy luonnossa loukkaantuneita tai orvoiksi jääneitä elefantteja, joita sitten kuntoutetaan ja tavoitteena on, että pääsevät palaamaan luontoon jossain vaiheessa.

Olimme paikalla jo puoli yhdeksän aikaan ja pääsin ottamaan ensimmäistä lähikontaktia norsuihin. Ystävälliset hoitajapojat päästivät norsujen viereen ja ottivat avuliaina kuvia… ja pyysivät sitten aurinkoisesti hymyillen ”now please twenty dollars for me and my friend…” No, ei tippunut pariakymmentä taalaa vaan muutaman kymmenen sentin tai noin euron kokoinen tippi eikä hymy hyytynyt siitäkään…J

Mielettömän isoja elefantteja, keskikokoisia elefantteja, pikkuruisia poikasia emonsa perässä tai kyljen suojassa vaelteli ympäriinsä. Sitten oli aamuruokailun aika ja paikalle pärähti kuorma-auto, jonka lavalla oli isoja oksia lehtineen aamiaiseksi. Norsut suuntasivat buffetiin innolla ja yksi isompi yksilö innostui heiluttamaan ja tönimään kuorma-autoa niin, että hoitajien piti ihan kovemmalla äänellä käskeä, että lopetti. Pääosin olivat siis vapaana isolla alueella (muutama yksilö oli ketjuilla kiinni) ja hämmästyttävän hyvin kuuntelivat hoitajien ohjausta.

Klo 9.15 oli sitten ensimmäinen norsunpoikasten ”pulloruokinta”, jossa siis pari poikasta (ei niitä ihan pikkuruisia vaan vähän isompia) oli kiinnitettynä ison aidatun katoksen alle. Katokseen ilmestyi mies, jolla oli pahvilaatikoissa kymmenittäin varmaan 5 litran suuruisia pulloja, joissa oli maitoa. Parista kohdasta katosta pääsi vähän sisemmälle aitaukseen ja tuohon kohtaan sitten aina norsun kulloinenkin ”ruokkija” asettui. Mies toi ison pullon (jonka norsunpoikanen muuten huomasi välittömästi) ja auttoi ruokkijaa kumoamaan sen norsun suuhun. Koko pullollisen imaisu kesti n. 15 sekuntia… mutta pullollisia siis meni varmaan kymmenittäin. No, ruokintaan olisi pitänyt ostaa sisäänkäynnin yhteydessä erillinen lippu, joka maksoi n. euron verran. En ollut huomannut tuota lippua ostaa ennakkoon, vaan tarjosin rahaa suoraan lippujen kerääjälle ja hän informoi tuosta lippujutusta. Sisäänkäynnille oli tosi pitkä matka ja niinpä siinä sitten muiden lipun ostaneiden turistien päästessä ruokkimaan katselin vierestä, räpsyttelin onnettomana ja vapisutin leukaa. Parin minuutin päästä kiva lippusetä nappasi minut jonon vierestä ja lipun sijaan otti suoraan tuon rahan minulta…J Itse ruokinta oli ohi niin silmänräpäyksessä, etten oikein kerinnyt nähdä kuin ison harmaan möhkäleen. Mutta kiva että norsunpojalle maistui.

Ruokinnan jälkeen siirryin lähistöllä olevan joen rannalle, jonne norsulauma sitten saapui hetken kuluttua perässä kylpemään. Rannalla oli jo yksi isokokoinen norsu ”kylvetettävänä” parin hoitajan toimesta. Makaili autuaana jokivedessä kyljellään kun miehet hankasivat sen kylkiä. Välillä heilutteli korviaan ja nosti kärsäänsä pinnan yläpuolelle.

Rannalla oli aidattu alue, josta pääsi katselemaan/kuvaamaan kylpemistä sekä pari ravintolarakennusta, joiden aivan terassien alapuolelle osa norsuista tuli kylpemään. Fiksu oppaani ohjasi minut heti tosi hyvälle paikalle yhdelle terasseista. Norsulauman paikalle saapuminen oli melkoisen vaikuttavat näky… kymmeniä erikokoisia elefantteja ja muutamia hoitajia aina välissä. Tulleessaan tuolta varsinaiselta alueelta rantaan, ylittävät muuten pienen tien, jossa on liikennettä. Tuli mieleen, että siinä olisi kyllä hirvikolariakin aika kovasti jymäkämpi pysähdys, jos norsun kylkeen (tai vaikka jalkaan) täräyttäisi.

Ja mikä parasta, tuolta terassilta, josta katselin, pääsi myös syöttämään norsuja. Ostin pienen pussillisen banaaneja yhdeltä myyjistä. Terassin korkeus oli puolisen metriä norsun selän yläpuolella. Alhaalla oleva yksi norsuhoitajista antoi norsulle komennon ja se nosti kiltisti kärsänsä minua kohti. No, yritin ensin hölmönä asetella sitä pikkubanaania norsun kärsän kärjen alapuolelle, kun ajattelin, etten sitä nyt toisen sieraimeen voi suoraan tökätä… norsu reppana otti kärsän kärjellä (jonka mielsin siksi sieraimeksi) ensin kiinni käsilaukustani ja sitten paidasta. Sitten vasta tajusin lykätä banaanin oikeaan kohtaan ja sillä kärsän kärjellähän vilautti banaanit suuhunsa yksi kerrallaan alta aikayksikön. Myös tuota kylpemistä oli hauska seurata – kahlailivat vedessä, kävivät kyljelleen tai kiskaisivat kärsän täydeltä vettä ja suihkuttelivat itseään. Ihania, ihania ja  sympaattisia jättiläisiä J

Koska paluumatkaa oli pitkälti edessä, pitikin jatkaa eteenpäin, vaikka olisin voinut jäädä tuonne koko päiväksi. Seuraavan pysähdyksen teimme paikassa, jossa kasvatetaan eri mausteita, rohtokasveja sekä valmistetaan erilaisia ayurveda –tuotteita. Jälleen asiantunteva opas, joka esitteli eri kasveja ja sanomattakin lienee selvää, että mukaani päätyi muutamia tuotteita, joiden avulla olen sitten jatkossa hoikka, rypytön, freesi, flunssaton, migreenitön, vailla uniongelmia sekä kaikin puolin muutenkin hyvinvoiva, tasapainoinen ja hyvä ihminen J.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä pikkupaikassa, jossa kasvatettiin ananaksia. Ja nyt pieni tunnustus (ja tämä on paljon ihmiseltä, joka useasti säälimättä pilkkaa ihmisten huonoa yleissivistystä)… Olen aina mieltänyt, että ananakset kasvavat vähän niin kuin kookospähkinät puussa – eivätkä siis missään pensaassa, ihan maan rajassa. Jestas. Aina sitä oppii uutta.

Upea, tiivis ja hieno 3 päivän ja 2 yön reissu. Normaalisti nuo kohteet kierretään 4 päivän ja 3 yön matkana, mutta tuo sopi aikatauluihini ja ”työ”kuvioihini parhaiten. Maanantai-iltana palasin siis Lotus Hill:iin ja vastassa oli iloisia poikia ! Olin hommissa koko seuraavan viikon ja viikonlopun ja toisen kuukauteni täällä teenkin sitten todennäköisesti ”viikonloppuvuoroja” eli torstaista tai perjantaista maanantai-iltaan ja vapaalla olen ti-to.

Pakko vielä lisätä tähän loppuun hauska yksityiskohta tuolta ensimmäisestä hotellista jossa yövyin. Olin unohtanut adapterin matkasta ja huoneessani totesin, etten saa puhelinta lataukseen. No, suuntasin vastaanottoon kysymään, josko heillä olisi lainata tai voisinko ostaa adapterin? Paikalla ollut virkailija ei ymmärtänyt, mutta vieressä seisoneista kahdesta muusta miehestä toinen tajusi mitä tarkoitin, kun selitin ”electricity, blug” ja näytin pistorasiaa. (Tämä siis sama hotelli, jossa hetki meni sen gt:n tilaamiseen..:). No, minulta kysytään huoneen numero ja hetken kuluttua ystävällinen herrasmies seisoo ovella ja tiedustelee ongelmaani.  Selitän ja hän vastaa: ”Yes Madam ! Always put power off first” (ja katkaiseen pienestä painikkeesta pistorasian yläreunassa virran). Sitten ottaa kynän taskustaan, tökkii sillä pistorasian ylimmäiseen koloon ja hups heijaa, pistoke sopiikin rasiaan ja ihan ilman adapteria. Mies vielä antaa lisäohjeen ”But Madam, don’t use metal, always use plastic” eli älä siis ala sinne pistorasiaan millään metallisella tökkiä vaan muovilla mieluummin. Jep jep. Luulen, että on kuitenkin parempi (myös vakuutusyhtiöni mielestä), jos ensi kerralla ihan vaan muistan ottaa sen adapterin mukaan.

Kuluneella viikolla vapaapäivinäni suuntanani oli sitten pääkaupunki Colombo ja siellä viisumin jatkaminen. Siitä ja ennen kaikkea täkäläisestä USKOMATTOMASTA liikennekulttuurista seuraavassa blogissa tarkemmin. Vapaaehtoishommista täällä Lotus Hillissä tarkemmin siis tuolla www.positiivarit.fi/lotushill -sivuilla. Ja vielä tätäkin kautta: käykää klikkaamassa ja pitäkää mielessä hyvä asia http://kampanjat.positiivarit.fi/hymy/

Lämpöisiä terveisiä kaikille ♥   !