torstai 1. joulukuuta 2011

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita... liikennettä "the Sri Lankan Way"

Liikennekulttuuri Sri Lankassa on… no, mielenkiintoista. Ensinnäkin tiestö on vähintään haastavaa – näinä päivinä pitäisi avautua uusi ”high way” tyyppinen väylä saaren eteläosista pääkaupunki Colomboon. Tiestä tulee maksullinen ja sen ympärille tulee kuulemma verkot, jotka ensinnäkin estävät eläimiä tulemasta tielle ja tarkoituksena olisi kuulemma myös estää teiden varsilla tapahtuva kaupustelu (hedelmien, vihannesten yms.) Tien pitäisi lyhentää ajoaikaa Colomboon merkittävästi, mutta ainakin yksi autoilija kommentoi minulle, että on varma, että uudella tiellä nopeudet nousevat niin paljon, että lisää onnettomuuksien määrää valtavasti. Hän kuulemma ainakin toistaiseksi aikoo käyttää hitaampia reittejä, koska arvostaa elämäänsä enemmän kuin tunnin säästöä ajoajassa…

Liikennehän on tosiaan vasemmanpuoleista (joka jo allekirjoittanutta sotkee ihan tarpeeksi – kun olen nousemassa auton etupenkille, pyrin edelleen, joka ikinen kerta,  uskollisesti siihen kuljettajan paikalle. Vielä en ole päässyt kuitenkaan ajamaan. Ihme homma J ). Liikenteessä luonnollisesti toimii vahvemman oikeus: bussit/isot kuorma-autot ovat kingejä, sitten tulevat pikkubussit, henkilöautot, tuk-tukit, moottoripyörät, pyörät jne. Ja lisäksi sitten seassa pyörii ihmisiä, koiria, lehmiä, vasikoita, joskus kanoja yms. Kun matkasin Colomboon uusimaan viisumiani, olin liikkeellä pikkubussilla. Yhdessä vaiheessa ihan tavallisella kaksikaistaisella tiellä (siis yksi kaista suuntaansa) meitä oli rinnakkain bussi, pikkubussi (jossa itse olin kyydissä) ja vastaan tuli vielä kuorma-auto. Ja juu, oli siellä pientareella vielä yksi tuk-tukin. Hyvin mahduttiin rinnakkain. En kirkunut yhtään. Mutta lähettelin välillä hiljaa mielessäni varmuuden vuoksi yläkertaan viestejä sekä omalle kristittyjen Jumalalle, Buddhalle, Hindujumalille ja Allahille…ihan noin varmuuden vuoksi, kaikkia uskontokuntia kun täältä löytyy. Ja tämä siis ei ole pilkkaa kenenkään vakaumusta kohtaan.
Torvet soivat luonnollisesti jatkuvasti, mutta lähinnä informaationomaisesti – täältä tullaan, kannattaa väistää. Mutta täkäläiseen kulttuuriin ei kuulu kuitenkaan pätkääkään minkäänlainen raivoaminen tai nyrkinheristely muille – toisin kuin vaikka Venäjällä. Tai ihan kotoSuomessakin J Jos joku nyt oikein kovasti töppäilee, niin ohitettaessa saatetaan katsoa silleen hyvin pitkään ja merkitsevästi. Mutta ei siis raivota ollenkaan.

Automatkojen aikana en haluaisi välttämättä hirveästi seurata pelkästään tuota liikennettä (koska luotan kuljettajaan ja kohtaloon), mutta lukeminen ei oikein onnistu. Jos et yhtään seuraa liikennettä, niin äkkihidastukset ja jarrutukset tuntuvat häijymmiltä. Olenkin sen vuoksi keskittynyt havainnoimaan ympäristöä ja vaikkapa mielenkiintoisia nimiä, kylttejä tai yksityiskohtia. Tässä muutamia esimerkkejä: ravintolat ”Restaurant Eat Me” sekä ”Yes Place Restaurant”. Muotiliike, nimeltään ”New Lover”, jonka kyltissä on mustalla pohjalla vaaleanpunaisella nimi ja sydän…ja kyllä, oli ihan oikeasti muotiliike eikä mitään muuta. Sisustusliike ”Last Chance”, ei siis hautaustoimisto. Bussin takapuskurissa näin tarran, jossa sanottiin ”Don’t kiss me!”. Onhan se merkittävästi nätimpi tapa muistuttaa turvavälistä kuin oman autoni takaikkunassa oleva Kiroileva Siili tarra, jossa lukee ”Ei ny tartte p*****le päälle ajaa!”.
Busseista puheenollen: täältähän toki löytyy bussipysäkeitä, ihan katoksellakin varustettuja. Mutta bussit ottavat kyytiin tai niistä voi kyllä nousta pois ihan muuallakin… ja mielellään vauhdissa. Kyllä, vauhdissa. Bussit ajavat ovet avoinna ja yleensä hidastavat vain hieman tien reunassa ja matkustaja(t) voivat hypätä kyytiin tai pois. Luulin, että tämä on käytäntö vain ”maaseudulla”, mutta Colombossa näin yhdellä leveämmällä kadulla (missä oli 3 kaistaa suuntaansa), miten yksikin herra sujuvasti pujotteli ruuhkaliikenteen seassa keskimmäiselle kaistalle ja hyppäsi koko ajan liikkeessä olleen bussin kyytiin. Tehokas systeemi, vai mitä?  Eikun sama käyttöön vain HKL:lla, Turun kaupungin liikennelaitoksella ja muualla, eikös niin ? Pysyvätpähän linjat paremmin aikataulussa kun ei tarvitse pysäkille kokonaan pysähtyä ja lisäksi ei tarvitse kenenkään kirjoitella tulikivenkatkuisia asiakaspalautteita inhottavista kuljettajista, jotka tahallaan sulkevat oven juuri nenän edestä ja jättävät pysäkille. Jos et juoksemalla saa kiinni, niin voi voi… J

Liikennettä kyllä valvotaankin ja jokin aika sitten on tullut voimaan myös turvavyöpakko. Moottoripyöräilijät näyttävät käyttävän pääsääntöisesti kypäriä. Mutta mielenkiintoista tietenkin on sitten se, että monesti näkee moottoripyörällä liikkeellä olevan perheen, isä ajaa (kypärä päässä) ja vaimo istuu tarakalla ja lapsi edessä. Arvatkaahan onko noilla kahdella muulla kypärät päässä. Pimeässä ja hämärässä liikenteeseen tulee myös luonnollisesti kivasti lisähaastetta, ettei vain olisi liian helppoa.
Juuri tuon Colombon matkani aikana muuten vastaan tuli myös isompi kuorma-auto, jonka katolle oli köytettynä 5 kappaletta ruumisarkkuja. Oletan, että olivat tyhjiä ja menossa johonkin hautaustoimistoon. Mutta vannomatta paras. Jotenkin tuota liikennettä seurailtuani tuntui ihan luonnolliselta.

Äidilläni oli aikoinaan tapana, että olleessaan kyydissäni usein ”jarrutti” ihan huomaamattaan ja vaistomaisesti istuessaan hanttimiehen paikalla. Muistan, miten joskus naurettiin, että taitaa tulla auton lattiaan reikä. Tuon Colombon autoreissuni jälkeen kurkistin varovasti auton lattialla jalkojeni alla ollutta kumimattoa, sen verran monta kertaa huomasin itse muka jarruttelevani. Taisi siinä pieni syvennys olla ”jarrun” kohdalla.
Viisumin jatkamiseni Colombossa sujui oikein sutjakasti. Olin kuullut kauhujuttuja jopa 5-6 tunnin jonotuksista (mutta tuo tosin sesonkiaikaan ). Itselläni kesti jonotuksineen kaikkineen 2 tuntia, odotustila oli ilmastoitu ja löytyi hyvin istumapaikkoja. Rakennuksen oikeaan kerrokseen oli sokkeloisuudesta johtuen vähän haasteellista löytää, mutta ystävälliset ja hymyilevät virkailijat nappasivat aina väärässä jonossa palloilevan vaaleanpunaisen pyöreän länsimaalaisdaamin jonon ohi ja opastivat oikeaan suuntaan. Hienosti hoitui.

1 kommentti:

  1. Hei! Olisin kiinnostunut lähtemään Sri Lankaan vapaaehtoiseksi. Voi olla, että täältä blogistakin voisi löytyä tietoa siitä miten sinä päädyit juuri tuonne, mutta olisin erittäin iloinen, jos kertoisit minulle kokemuksistasi mailitse. Eniten minua askarruttaa se, minne kannattaa mennä ja se, että tulenko millään lailla kielellisesti ymmärretyksi.

    Minut on adoptoitu Sri Lankasta muutaman kuukauden ikäisenä. Siksi haluaisin juuri sinne nyt, kun olen päättänyt lähteä tekemään vapaaehtoistyötä.

    Toivottavasti jaksat vastailla.

    Leela
    leela.konttavaara@gmail.com

    VastaaPoista